Sensobic on tapa oppia sisältäpäin, omasta organismista käsin, ei niin, että joku toinen ohjaa kokemusta.
"Tuntuu siltä, että voit tehdä mitä tahansa, vaikkapa pitää käpyä kädessäsi, ja se menee syvälle niin kauan kuin teet sen tietoisesti. Useimmiten teemme asioita tietämättä, mitä teemme."
Nämä kurssin osallistujan sanat kiteyttävät aika hyvin, mistä Sensobicissa on kyse. Voimme kokeilla lähes mitä tahansa. Pointti on se, että teemme sen tietoisesti ja tutkimme, mitä aistimme meille kertovat.
Miten istumme? Tuntuuko istuinluut tuolia vasten? Mitä tapahtuu, jos laitamme kätemme istuinluidemme alle ja otamme ne pois hetken kuluttua? Miten sitten istumme?
Miten jalkapohjani ovat lattialla seisoessani? Mitä tapahtuu, jos hieron jalkapohjaani pallolla tai seison kepin päällä, miten seison sen jälkeen? Entä miten se vaikuttaa kehooni ja hengitykseeni?
Onko tiukan selän ja rajoittuneen hengityksen välillä jokin yhteys? Voimme maata selällämme lattialla ja asettaa pienen pallon selkärangan ja lapaluiden väliin ja aistia jälkeenpäin, miten se vaikuttaa selkäämme ja hengityksemme.
Voimme kokeilla keppejä, palloja, tyynyjä ja kiviä. Voimme nostella kiviä, liikuttaa leukojamme ja silmiämme ja havaita, miten se vaikuttaa koko kehoomme ja siihen, miten kuulemme ja näemme.
Sensobicissa ei ole opettaja joka sanoo miten pitäisi seistä, kävellä tai istua tai millaisia liikeitä pitäisi tehdä kipeälle selälle. Pikemminkin on niin, että osallistuja itse havaitsee miten liikkuu, makaa, hengittää jne.
Näin voimme löytää tiemme takaisin luonnollisempaan olemiseen ja liikkumiseen.
Kun herätämme kyvyn tuntea koko organismillamme, emme enää tarvitse ulkopuolista kertomaan meille, miten elää, mitä tuntea tai onko kehomme jännittynyt tai vino. Samalla se saa olon tuntumaan elävämmältä, läsnäoloisemmalta ja aidommalta.
Myös yhteys ympäröivään maailmaan syvenee mikä vaikuttaa mm. siihen, miten on suhteessa muihin ihmisiin.
Työ tehdään ryhmässä, mutta yksityistunteja ovat myös mahdollisia, Sensobicia voi tehdä missä tahaansa. Sisällä, salissa, ulkona, bussipysäkillä, puutarhassa, tietokonen ääressä. Erityisvarusteita ei tarvita.
Sensobic ei ole terapiaa. Tarkoitus ei ole tehdä kenestäkään terveempää tai onnellisempaa. Työn tavoitteena ei ole rentoutua tai saavuttaa ihanteellisen olemisen.
Tavoitteena on lisätä tietoisuutta. Mutta työ voi myös olla terapeuttista. Parempi terveys ja onnellisuus tulevat usein kaupan päälle samalla kun itsetuntemus paranee.
Sensobic ei ole menetelmä. Se ei ole dogma.
Sensobicissa ei ole tietty ohjelmaa. Jokainen tunti on uusi kokemus. Se, mitä teemme, riippuu siitä, kenen kanssa työskentelemme ja missä olemme. Kuten sanoin, voimme tutkia mitä tahansa. Elämä on työkenttämme, kuten Elsa Gindler sanoi.
Sensobicissa saavutettavuus on tärkeää. Se tarkoittaa, että ihan kaikki voivat tehdä Sensobicia, aina löytyy jotain mitä voi tehdä.
Tunnilla osallistujilla on mahdollisuus sanoa jotain jos he haluavat. Voi myös olla hiljaa. Ei ole vaatimuksia. Sensobicissa paljon tapahtuu hiljaisuudessa. Annetaan kehon ja hermoston sopeutua.
KOKEMUKSIA:
"Minulla on aina ollut selkäkipuja, ja olen pelännyt käyttää sitä. Nyt selkäni on kunnossa ja pystyn tekemään juuri sitä, mitä haluan, jopa raskasta fyysistä työtä."
Mies 40 vuotta.
"Kun olen oppinut tuntemaan kehoni paremmin, olen myös oppinut näkemään ja ymmärtämään muita ihmisiä paremmin. Esimerkiksi kokouksessa voin aistia, kuka on vihainen, iloinen, surullinen tai jännittynyt."
Nainen 45 vuotta.
"Ennen pelkäsin hiihtämistä. Pelkäsin kaatumista. Nyt hiihdän paljon lasteni kanssa."
Mies 38 vuotta.
"Parasta tässä työssä on sen sallivuus. Et opeta, vaan annat ehdotuksia ja esität kysymyksiä, jotka auttavat minua tuntemaan, mitä kehossani tapahtuu."
Nainen 65 vuotta.
"Minulla on ollut univaikeuksia niin kauan kuin muistan. Mutta tunnin jälkeen nukun kuin tukki. Se on viikon kohokohta."
Nainen 40 vuotta.
"Oli mielenkiintoista seistä ja yrittää tuntea ajattelun ja havaitsemisen välinen ero. Yleensä mietin mitä joku asiantuntija on sanonut oikeasta seisoma-asennosta. Oli täysin uusi kokemus unohtaa kaikki teoriat seisomisesta ja vain aistia mitä kehoni seisomisestani sanoo."
Mies 55 vuotta.
"Olen paljon rauhallisempi nykyään. En enää stressaa pienistä asioista ja pysyn rauhallisena, kun odottamattomia asioita tapahtuu."
Mies 56 vuotta.
"Rentous joka koen täällä, kestää koko viikon."
Nainen 20 vuotta.
"Hengitän jotenkin eri tavalla, tietoisemmin. Ja olen tietoinen miten rajoitan hengitykseni eri tavoin."
Nainen 45 vuotta.
"Olkapääni on ollut jäykkä useita vuosia. Mutta kun olimme valmiita, huomasin yhtäkkiä, että olkapään liikkuvuus on hyvä. Ilman, että teimme mitään olkapäille."
Nainen 70 vuotta.