Sensobic on tapa oppia sisältäpäin, omasta organismista käsin, ei niin, että joku toinen ohjaa kokemusta.
Miten? Kokeilemme pieniä ja turvallisia liikkeitä ja aistimme, kuinka teemme niitä ja miten ne vaikuttavat meihin.
Miten jalkapohjani ovat lattialla seisoessani? Mitä tapahtuu, jos hieron jalkapohjaani korkkipallolla, miten seison sen jälkeen? Entä miten se vaikuttaa kehooni ja hengitykseeni?
Onko tiukan leuan ja rajoittuneen hengityksen välillä jokin yhteys? Jännitänkö silmiäni turhaan, kun kohdistan katseeni johonkin?
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä kysymyksistä, joiden parissa Sensobicissa työskennellään.
Kun kyky aistia koko organismilla, ei vain päällä, herää eloon se saa olon tuntumaan elävämmältä, läsnäoloisemmalta ja aidommalta. Sillä tavoin pääsee lähemmäs todellista luontoaan.
Samalla yhteys ympäröivään maailmaan syvenee mikä vaikuttaa siihen, miten on suhteessa muihin ihmisiin, painovoimaan, ilmaan jne.
Sensobic ei ole terapiaa. Tarkoitus ei ole tehdä kenestäkään terveempää tai onnellisempaa. Työn tavoitteena ei ole rentoutua tai saavuttaa ihanteellisen olemisen.
Tavoitteena on lisätä tietoisuutta. Sensobic voi myös olla terapeuttista. Lainatakseni Sensory Awarenessin luojaa Charlotte Selveriä: “Mitä lähemmäksi pääsee todellista luontoaan, sitä paremmin huomaa, että terveys ja onnellisuus vahvistuvat samalla.”
Mitä tapahtuu Sensobic-tunnilla?
Se vaihtelee ja riippuu osallistujista. Joskus keskitytään jalkoihin, jokin toinen kerta enemmän hartioihin. Jollain kerralla kokeillaan, miten liikutetaan silmiä ja miten se vaikuttaa meihin.
Tunnin aikana kokeillaan usein asioita, joita tehdään päivittäisessä elämässä, kuten istumista, seisomista ja kävelyä.
Joskus käytetään apuvälineitä kuten pieniä tyynyjä, hirssipalloja ja korkkipalloja. Niiden avulla on helpompi löytää lihakset.
Sensobicissa saavutettavuus on tärkeää. Se tarkoittaa, että ihan kaikki voivat tehdä Sensobicia, aina löytyy jotain mitä voi tehdä.
Tunnilla osallistujilla on mahdollisuus sanoa jotain jos he haluavat. Minä en kuitenkaan tulkitse sanoja. Kuuntelen ja luon ilmapiirin jossa sanoille on tilaa.
On tärkeää huomauttaa, että en ole opettaja. En opeta mitään. Autan kurssilaisia löytämään, mitä heissä jo on.
Sensobic kunnioittaa kehon anatomiaa
Sensobicissa kunnioitetaan ihmiskehon rakennetta kaikessa tekemisessä. Liikkeissä otetaan huomioon Francoise Meziérèsin ja Thérèse Bertheratin havainnot.
Lihakset kehon selkäpuolella niskasta jalkoihin muodostavat vahvan, yhtenäisen ketjun. Jos olet jäykkä tai sinulla on selkäkipuja, se ei johdu siitä, että olet heikko. Päinvastoin ketjun lihakset työskentelevät liikaa ja ovat niin tiukat ja lyhyet, että ne estävät etuosan lihaksia, kuten vatsalihaksia, tekemästä työnsä. Sensobicissa ei tehdä liikkeitä, jotka lyhentävät ketjun lihaksia entisestään, päinvastoin.
KOKEMUKSIA:
"Minulla on aina ollut selkäkipuja, ja olen pelännyt käyttää sitä. Nyt selkäni on kunnossa ja pystyn tekemään juuri sitä, mitä haluan, jopa raskasta fyysistä työtä."
Mies 40 vuotta.
"Kun olen oppinut tuntemaan kehoni paremmin, olen myös oppinut näkemään ja ymmärtämään muita ihmisiä paremmin. Esimerkiksi kokouksessa voin aistia, kuka on vihainen, iloinen, surullinen tai jännittynyt."
Nainen 45 vuotta.
"Ennen pelkäsin hiihtämistä. Pelkäsin kaatumista. Nyt hiihdän paljon lasteni kanssa."
Mies 38 vuotta.
"Parasta tässä työssä on sen sallivuus. Et opeta, vaan annat ehdotuksia ja esität kysymyksiä, jotka auttavat minua tuntemaan, mitä kehossani tapahtuu."
Nainen 65 vuotta.
"Minulla on ollut univaikeuksia niin kauan kuin muistan. Mutta tunnin jälkeen nukun kuin tukki. Se on viikon kohokohta."
Nainen 40 vuotta.
"Oli mielenkiintoista seistä ja yrittää tuntea ajattelun ja havaitsemisen välinen ero. Yleensä mietin mitä joku asiantuntija on sanonut oikeasta seisoma-asennosta. Oli täysin uusi kokemus unohtaa kaikki teoriat seisomisesta ja vain aistia mitä kehoni seisomisestani sanoo."
Mies 55 vuotta.