Sensobic on tapa saada parempi yhteys omaan itseesi ja ympäröivään maailmaan.
Se on tapa oppia sisältäpäin, omasta organismista käsin, ei ulkopuolelta niin, että joku toinen ohjaa kokemusta.
“Halu tietää jotain tulee yleensä ulkopuolelta, se on täysin erilaista kuin todellinen kokeminen, mikä on aina yllättävää”, sanoi Charlotte Selver, Sensory Awarenessin luoja.
Sensobicissä tehdään pieniä, turvallisia liikkeitä ja käytetään paljon aikaa siihen, että aistitaan ja tunnetaan, miten liikkeet vaikuttavat omaan itseen.
Miten jalkapohjani ovat lattialla seisoessani? Mitä tapahtuu, jos hieron jalkapohjaani korkkipallolla, miten seison sen jälkeen? Entä miten se vaikuttaa kehooni ja hengitykseeni?
Onko tiukan leuan ja rajoittuneen hengityksen välillä jokin yhteys? Jännitänkö silmiäni turhaan, kun kohdistan katseeni johonkin?
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä kysymyksistä, joiden parissa Sensobicissa työskennellään. Sensobicissa ei noudateta erityistä tekniikkaa tai ohjelmaa. Jokainen kokeilee, kuinka erilaiset liikkeet vaikuttavat juuri häneen.
Kun kyky aistia koko organismilla, ei vain päällä, herää eloon se saa olon tuntumaan elävämmältä, läsnäoloisemmalta ja aidommalta. Sillä tavoin pääsee lähemmäs todellista luontoaan.
Samalla yhteys ympäröivään maailmaan syvenee mikä vaikuttaa siihen, miten on suhteessa muihin ihmisiin, painovoimaan, ilmaan jne.
Sensobic ei ole terapiaa. Tarkoitus ei ole tehdä kenestäkään terveempää tai onnellisempaa. Työn tavoitteena ei ole rentoutua tai saavuttaa ihanteellisen olemisen.
Tavoitteena on lisätä tietoisuutta. Sensobic voi myös olla terapeuttista. Lainatakseni Sensory Awarenessin luojaa Charlotte Selveriä: “Mitä lähemmäksi pääsee todellista luontoaan, sitä paremmin huomaa, että terveys ja onnellisuus vahvistuvat samalla.”
Mitä tapahtuu Sensobic-tunnilla?
Se vaihtelee. Joskus keskitytään jalkoihin, seisomiseen ja kävelemiseen, jokin toinen kerta enemmän hartioihin. Jollain kerralla keskitytään siihen, miten nähdään, kuullaan ja liikutetaan silmiä.
Joskus käytetään apuvälineitä kuten pieniä tyynyjä, hirssipalloja ja korkkipalloja. Niiden avulla on helpompi löytää lihakset.
Selostan liikkeet suullisesti. Useimmiten en näytä mallia. Selostan liikkeet tarkasti, vaatimatta mitään. Olen tarinankertoja, käytän sanoja joiden avulla osallistujat itse löytävät liikkeet. Jokainen tekee liikkeet oman tahtiinsa ilman suorittamista ja vertaamatta itseään muihin.
Otetaan esimerkiksi hengitys. Sensobic erottuu monista muista menetelmistä siten, että hengitykseen ei yritetä vaikuttaa eri tekniikoilla. Sen sijaan hengitystä kuunnellaan vaikuttamatta siihen. Miten hengitys mukautuu tehtyihin liikkeisiin? Onko se pinnallinen tai syvä? Usein hengityksen tiedostaminen riittää luonnollisen hengitysrytmin löytymiseen.
Usein tehdään yksi kehon puoli kehoa kerrallaan. Miksi? Koska silloin voi liikkeiden jälkeen verrata puolia, huomata eroja niiden välillä ja oppia miten iso ero rentojen ja kireiden lihasten välillä voi olla.
Liikkeet kunnioittavat kehon fysiologiaa, ja ovat siten turvallisia. Liikkeiden anatominen ajattelu pohjautuu ranskalaisen fysioterapeutin Francoise Mezièrén havaintoihin. Liikkeet ovat pieniä ja yksinkertaisia mutta vaikuttavat myös syviin lihaksiin. Ne sopivat kaikille, iästä riippumatta ja kaikenikäisille.
Tunnilla osallistujilla on mahdollisuus sanoa jotain jos he esimerkiksi haluavat kertoa mitä heissä tapahtuu ja miltä heistä tuntuu. Minä en kuitenkaan tulkitse sanoja. Kuuntelen ja luon ilmapiirin jossa sanoille on tilaa.
Tunnin aikana kokeillaan myös asioita, joita tehdään päivittäisessä elämässä, kuten istumista, seisomista ja kävelyä. Uskon vakaasti siihen, että tunnin aikana tehty työ siirtyy osaksi päivittäistä elämää. Mitä järkeä on oppia rentoutumaan tunnin ajan, jos kaikki jännitykset palaavat heti kun lähtee tunnin jälkeen ovesta ulos?
On tärkeää huomauttaa, että en ole opettaja. En opeta mitään. Autan kurssilaisia löytämään, mitä heissä jo on.
Työ tehdään useimmiten pienissä ryhmissä (3-7 henkilöä), yleensä 1–1,5 tuntia kerranviikossa tai 3 tuntia kerran kuukaudessa.
Pieni kokeilu, jonka voit tehdä vaikkapa työpaikalla:
Nykyään sanotaan, että istumme liikaa.
Mutta kuinka sinä itse asiassa istut? Tunnetko pakaroitasi tuolia vasten? Istutko yhtä paljon oikealla pakaralla kuin vasemmalla? Ja miten jalkapohjasi lepäävät lattialla? Mitä olkapääsi sanovat?
Mitä tapahtuu, jos nojaat hieman vasemmalle ja laitat oikean käden sormet istuinluuta vasten oikean pakaran alle, ja painelet sitä ja sen ympärillä olevia lihaksia hetken ja otat sitten kätesi pois ja annat oikean pakaran laskeutua takaisin.
Mitä pakarasi sanoo nyt? Entäs miltä tuntuu jaloissa ja olkapäissä? Hengityksesi?
Jos nyt asetat vasemman kätesi oikealle olkapäälle, puseron alle epäkäslihaksen päälle, miltä lihas tuntuu kätesi alla? Ehkä käsi voi levätä siinä hetken. Ehkä tunnet hengityksesi kätesi alla?
Sitten voit vähän puristaa epäkäslihasta, ja samalla antaa oikean käden heilua edestakaisin, pikkasen vaan. Voiko käsivarsi olla täysin rento?
Halutessasi voit myös nostaa oikeaa kättä sivulle muutaman kerran, pikkasen vaan, ja sitten myös vasen käsivarsi voi levätä ja roikkua kehosi vieressä. Miltä nyt oikea olkapää tuntuu? Koko oikea puoli?
Jos haluat, voit tehdä myös vasemman puolen.
Sensobic kunnioittaa kehon anatomiaa
Sensobicissä kunnioitetaan ihmiskehon rakennetta kaikessa tekemisessä. Liikkeissä otetaan huomioon Francoise Meziérèsin ja Thérèse Bertheratin havainnot.
Lihakset kehon selkäpuolella niskasta jalkoihin muodostavat vahvan, yhtenäisen ketjun. Jos olet jäykkä tai sinulla on selkäkipuja, se ei johdu siitä, että olet heikko. Päinvastoin ketjun lihakset työskentelevät liikaa ja ovat niin tiukat ja lyhyet, että ne estävät etuosan lihaksia, kuten vatsalihaksia, tekemästä työnsä. Sensobicissa ei tehdä liikkeitä, jotka lyhentävät ketjun lihaksia entisestään, päinvastoin.