ANTIGYM
"Kun löysin antigymin, kärsin selkävamman vaikutuksista vuosien kovan painoharjoittelun jälkeen. Minulle tehtiin selkäleikkaus 1990-luvun lopulla. Antigymiä tehdessä, ymmärsin, että avaimet parantumiseen olivat itsessäni, tajusin, että mitä paremmin opin tuntemaan kehoni ja itseni, sitä terveemmäksi selkäni tuli", Pontus Anckar kertoo.
Kun hän kouluttautui antigym-harjoittajaksi vuosina 2004–-2007, opiskeluun kuului muun muassa liikkeitä, anatomiaa, psykologiaa, äänenkäyttöä ja ryhmän johtamista.
Vuosien varrella myös muun muassa fysioterapeutti Marie-Louise Stagh-Lopez, Sensory Awarenessin kehittäjä Charlotte Selver, fysioterapeutti Francoise Meziérès, psykiatri Dorothea von Schultenkaemper, lääkäri John Sarno, perheterapeutti ja kirjailija Jesper Juul, Sensory Awarenessin opettaja ja psykoterapeutti Judyth Weaver, filosofi Hannes Nykänen ja voimamies ja taiteilija Jarmo Ruotsalainen ovat vaikuttaneet Pontus Anckarin ajattelu- ja työskentelytapaan.
"Eniten olen kuitenkin oppinut kaikilta kursseille osallistuneilta ihmisiltä. Kursseja olen vetänyt ympräi Suomea, myös Tukholmassa ja Kööpenhaminassa."
SENSOBIC
Kun hän oli työskennellyt antigymin parissa lähes 20 vuotta, hän tunsi, että oli aika muuttaa työtä ja sen nimeä.
"En enää halua työskennellä tietyllä menetelmällä tai tekniikalla, koska se saa minut ja kursseille osallistujat noudattamaan jonkun toisen ihmisen keksintöjä. Silloin on vaarana tyytyä jäljittelemään eikä toimia aitona itsenään."
Pontus Anckar haluaa, että ihmiset itse tunnistavat, kuinka he tekevät liikkeitä, seisovat, kävelevät, makaavat, hengittävät ja niin edelleen.
"Meillä ihmisillä on kyky havaita aisteillamme syntymästä lähtien, mutta eri syistä tuo kyky heikkenee kasvaessamme."
Antigymiä ohjatessa Pontus Anckar huomasi, että ihmiset usein miettivät liikaa, tekevätkö he oikein vai väärin. Hän sanoo, että meidät on aivopesty tekemään oikein.
"Jos joku liike tuntuu vaativalta, voi hyvinkin käydä niin, että osallistujat keskittyvät vain tekemään sen oikein ja turhautuvat, kun eivät kykene siihen kunnolla, sen sijaan, että he todella tuntisivat, miten liike vaikuttaa heihin."
Hän huomasi, että mitä pienempi ja yksinkertaisempi liike, sitä parempi. Hän huomasi myös, että mitä enemmän hän pysyy taustalla ja antaa ihmisten kokeilla itse, sitä parempi.
"Yhä enemmän ymmärsin myös hiljaisuuden merkityksen. Näen itseni enemmän kanssaistujana kuin ohjaajana. Joillekin, jotka ovat tottuneet siihen, että joku jatkuvasti kertoo, mitä ja miten pitää tehdä, tämä voi olla aluksi vaikeaa."
Se voi herättää heissä monia kysymyksiä: “mitä minun pitäisi tehdä?” tai “mitä minun pitäisi tuntea?” Mutta kun ihmiset oppivat luottamaan itseensä, tuntemaansa ja aistimaansa, he rauhoittuvat ja alkavat löytää todellisen luonteensa.
"Se on pieni ihme joka kerta, kun se tapahtuu."
Voit lukea lisää Thérèse Bertherasta ja antigymistä mm. osoitteessa www.antigymnastique.com.
Charlotte Selverista ja Sensory Awarenessista voit lukea mm. osoitteesta sensoryawareness.org